Psykoterapeuttikoulutus

Psykoterapeuttikoulutus

Psykoterapeuttikoulutus on terveydenhuollon ammattihenkilöstön jatkokoulutukseen verrattavaa täydennyskoulutusta. Psykoterapeuttikoulutukseen hakevalta edellytetään mielenterveys- tai sitä vastaavan alan työkokemusta sekä soveltuvaa terveys- tai sosiaalialan taustakoulutusta. Suoritettuaan psykoterapeuttikoulutuksen hyväksytysti, henkilö saa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomainen Valviralta psykoterapeutin ammattinimikkeen.

Psykoterapeutilta vaaditaan:

• soveltuva pohjakoulutus (esimerkiksi sosionomi, teologi, sosiaalipsykologi, sosiaalityöntekijä, sosiaalipolitiikka, sairaanhoitaja, psykologi, fysioterapeutti, lääkäri tai opettaja)
• riittävä työkokemus
• lisäopinnot (vähintään 30 opintopisteen laajuudelta psykologian tai psykiatrian opintoja).

Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus

Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus on valtioneuvoston asetuksen 1120/2010 mukaista psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtavaa koulutusta. Asetuksen mukaan psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on, että asianomainen henkilö on suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen.

Opinnot kestävät 3–4 vuotta. Koulutus antaa valmiudet toimia aikuisten yksilöpsykoterapeuttina ja valmiuksia ratkaisukeskeisen viitekehyksen käyttöön myös eri-ikäisten asiakkaiden ja heidän verkostojensa parissa työskenneltäessä. Koulutusta järjestävät yliopistot sekä Helsingin psykoterapiainstituutti yhdessä ulkomaisen yliopiston kanssa.

Psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämät psykologian ja psykiatrian lisäopinnot

Lisäopinnot on tarkoitettu henkilöille, jotka haluavat suorittaa psykoterapeuttikoulutuksen, mutta eivät täytä koulutuksen valintaedellytyksiä. Psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämiä lisäopintoja järjestävät esimerkiksi ammattikorkeakoulut, yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset ja psykoterapeuttikoulutusyhteisöt.

Lisäopinnoissa käsitellään mm. ihmisen kehitystä, mielenterveyttä ja mielenterveyden häiriöitä ja erilaisten häiriöiden tunnistamista ja diagnostiikkaa. Lisäksi esitellään psykoterapian eri muotoja ja käytäntöjä ja perehdytään psykoterapiatyön kannalta merkittäviin terveydenhuollon ja sosiaalihuollon käytäntöihin, ohjeisiin, lainsäädäntöön ja eettisiin periaatteisiin.

Palaa sivun alkuun

Lähteet: Mielenterveystalo, Suomen mielenterveysseura, Ratkes ry, Helsingin yliopisto