Vuoden 2024 MBA-stipendi on myönnetty Vankiterveydenhuollon yksikössä ylilääkärinä toimivalle Jeremi Heikkiselle. Vuosittain jaettavan stipendin myöntävät Aalto University Executive Education and Professional Development (Aalto EE) ja koulutus.fi. Stipendi kattaa osallistumisen Aalto MBA –ohjelmaan.
Jeremi Heikkinen työskentelee Vankiterveydenhuollon yksikössä (VTH) sairaalapalveluista vastaavana ylilääkärinä ja Vankisairaalan ylilääkärinä. Päivätyönsä ohella Jeremi viimeistelee väitöskirjaansa.
Tyypillinen työviikko pitää sisällään lähiesihenkilötyötä, johtoryhmiä, sidosryhmäyhteistyötapaamisia, kliinistä potilastyötä, kollegojen konsultaatioita ja talouden sekä toiminnan suunnittelua ja seurantaa. Koska työ muodostuu erilaisista palasista, voi hän itse jäsennellä työviikkoaan. Fyysinen toimipaikka sijaitsee Hämeenlinnassa, mutta hän työskentelee myös THL:n Helsingin tiloista, Psykiatrisen vankisairaalan yksiköistä ja kotoaan käsin. Iltaisin ja viikonloppuisin Jeremi tekee työn vastapainona tutkimustyötä.
Johtajana hän haluaa edistää työkulttuuria, jossa jokaisen ammattitaitoon luotetaan ja jossa taustatukea saa aina tarvittaessa. Matka nykyhetkeen ei ole ollut suoraviivainen, mutta polun kaikilla mutkilla tuntuu peruutuspeiliin katsoessa olleen oma merkityksensä.
Ajatus lääkärin urasta heräsi lukiossa
Kun Jeremi oli lapsi, hän muistaa haaveilleensa veturinkuljettajan ammattista. Kun hän kiinnostui jostakin, hän uppoutui siihen täysillä.
“Minulla on aina sanottu olevan tutkijaluonne. Koulussa olin kiinnostunut taideaineista ja luonnontieteistä”, Jeremi kertoo.
Vasta lukioikäisenä kypsyi ajatus lääkäriksi opiskelemisesta. Suvussa ei ollut aiempia lääkäreitä, mutta äiti ja tädit työskentelivät hoitoalalla.
“Ajattelin, että lääkärin työssä pääsisin soveltamaan luonnontieteitä ja toisaalta kohtaamaan ihmisiä. Näin, että lääketieteen opiskelu myös mahdollistaisi monenlaisia urapolkuja. Lukiossa moni puhui yliopistosta ja lääketieteen opinnoista, ja sieltä se kipinä taisi itsellekin tarttua. Pääsykokeisiin lukiessa iski silti pieni rimakauhu ja varsinkin intensiivisen ylioppilaskirjoitusrupeaman jälkeen mietin, pitäisikö sittenkin hakea opiskelemaan vaikkapa opettajaksi tai insinööriksi”, Jeremi nauraa.
Jeremi haki opiskelemaan lääketiedettä sekä Suomeen että Ruotsiin, ja opiskelupaikka tarjoutui molemmista. Hän aloitti opintonsa Tukholmassa Karoliinisessa instituutissa. Opinnot sujuivat, mutta olivat iso ponnistus: saman aikaan piti sopeutua uuteen kulttuuriin, opetella lukioruotsipohjalta riikinruotsia sekä sisäistää yliopisto-opiskelun uudet tavat ja täysin uudenlainen opiskeltava asia. Yliopistossa oli hiljattain tehty opintouudistus, joka näkyi opetuksessa. Jotta kokonaisuus ei olisi ollut liian helppo, Jeremi myös mursi vuoden aikana jalkansa, ja vietti pari kuukautta kotona jalka kipsissä.
“Pidin kyllä Tukholmassa opiskelusta, mutta en tuolloin oikein nähnyt itseäni tekemässä Ruotsissa kliinistä työtä. Jos olisin jatkanut siellä, olisin todennäköisesti ohjautunut vahvemmin tutkijauralle. Päätin palata Suomeen ja suunnata Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon, mistä sainkin hyvät perustaidot kliiniseen työhön. Tulokulma ei Suomessa opiskellessa ollut niin tutkimuksellinen, vaan enemmän käytännön taidoissa, mitä lääkärin pohjakoulutukselta erityisesti toivoinkin”, Jeremi toteaa.
“Päätös lähteä Ruotsiin oli joka tapauksessa oikea – ajattelin, että kadun mieluummin sitä, että lähdin kuin sitä, että jätin menemättä. Onneksi ei ole tarvinnut katua ollenkaan.”
Oma polku löytyi kokemusten kautta
Jeremin ensimmäiset kosketukset käytännön potilastyöhön ovat oikeuspsykiatrian, syöpätautien ja psykiatrian erikoisaloilta.
“Jo tuolloin huomasin ajattelevani, että yksittäisen sairauden hoitaminen ei riitä, vaan ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan pitäisi huomioida ja hoitaa kokonaisvaltaisemmin. Tuo ajatus on sittemmin vain vahvistunut ja vahvistuu edelleen”, Jeremi sanoo.
Valmistumisen jälkeen Jeremi työskenteli terveyskeskuslääkärinä Kainuussa, ja vuoden 2020 lopulla hän aloitti Vankiterveydenhuollossa ns. rivilääkärinä reilun kolmen kuukauden työpätkällä. Tuona aikana hän pääsi näkemään työn todellisuutta.
“Vankiterveydenhuollossa hienoa on se, että aika on yleensä kaikkien puolella. Ammattilaisella on aikaa paneutua ja pureutua ongelmiin, ja potilailla on aikaa pysähtyä omien haasteidensa äärelle ja saada niihin apua rakenteistetussa ympäristössä.”
Palattuaan siviiliterveydenhuollon puolelle hän huomasi, että kaipasi takaisin merkitykselliseksi kokemaansa työpaikkaan.
“Huomasin, että joskus minua jopa potutti mennä töihin, eikä arjen sellaista pitäisi olla. Aloin pohtia seuraavaa peliliikettäni ja kyselin, josko Vankiterveydenhuollosta löytyisi minulle jotakin. Pääsin aloittamaan Etelä-Suomen alueen avohoitopalveluiden alueylilääkärinä ja itselleni uudessa, hallinnollisessa roolissa. Tuo kokemus on ollut yksittäisin iso kipinä sille, että olen lähtenyt kulkemaan välipolkua akateemisen ja kliinisen uran välissä”, Jeremi summaa.
Tulikaste johtamiseen koronakurimuksen aikana
Kun Jeremi aloitti alueylilääkärin työssä huhtikuussa 2021, hän sai heti todellisen tulikasteen päätöksentekoon. Heti ensimmäisinä päivinä yli 200 henkilöä oli määrättävä karanteeniin koronavirusaltistuksen takia, ja kokonainen vankila asetettiin kahdeksi viikoksi sulkutilaan jatkotartuntojen estämiseksi ja tilanteen hallitsemiseksi.
“En tiennyt tuossa vaiheessa vielä edes kaikkien kollegojeni nimeä. Tilanne alkoi aprillipäivänä, joka sattui olemaan myös kiirastorstai ja pääsiäisloman alkamisajankohta. Voitte vain kuvitella reaktioita, kun suosittelin aprillipäivänä vankilan asettamista sulkutilaan”, Jeremi muistelee.
Tilanne opetti paitsi uusia johtamis- ja vuorovaikutustaitoja, myös pakotti ottamaan haltuun muutoksia ja uusia toimintatapoja nopealla aikataululla. Kokemus veti Jeremin fyysisen ja henkisen jaksamisen kohti äärirajoja, mutta myös osoitti hänen pärjäävän tiukassakin paikassa kovan paineen alla.
“Samaan aikaan kävin vielä läpi henkilökohtaisen kriisin pitkän parisuhteen päättyessä. Ajanjakso oli rankka, mutta oppimiskokemuksena korvaamaton.”
Merkityksellinen työ ei päästänyt otteestaan
Alueylilääkärin tehtävästä Jeremi siirtyi joksikin aikaa takaisin siviiliterveydenhuoltoon vain huomatakseen, että vankien parissa työskentely veti edelleen puoleensa. Työ Vankiterveydenhuollossa tuntui alusta saakka merkitykselliseltä. Aiempi työtehtävä oli myös kasvattanut omaa itseluottamusta ja uskoa siihen, että hänestä olisi hallinnollisiin tehtäviin.
“Tartuin tilaisuuteen, kun minulle tarjoutui Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin sijaisuus vuoden 2022 loppupuolella. Pääsin jatkamaan ansioituneen ja pidetyn kollegan seuraajana. Organisaatiouudistuksen myötä somaattiset ja psykiatriset sairaalapalvelut yhdistettiin hallinnollisesti, ja sain mahdollisuuden jatkaa sairaalapalveluista vastaavana ylilääkärinä vuoden 2023 alussa”, Jeremi kertoo.
Ideaalimaailmassa hoidettaisiin Jeremin mukaan myös ihmisten hyvinvointia yksittäisten sairauksien ohella. Hoidossa huomioitaisiin sekä somaattinen että psyykkinen puoli. Tätä asiaa hän pyrkii omalla toiminnallaan edistämään.
“Läheskään kaikkia sairauksia emme pysty parantamaan, mutta pystymme eri tavoin tukemaan potilaan subjektiivista hyvinvointia ja elämässä pärjäämistä pitkäaikaisten sairauksien kanssa. Haluan pitää esillä keskustelua psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin linkittymisestä toisiinsa. Vaikka subjektiivista hyvinvointia on hankalampi mitata kuin vaikkapa tulehdusarvoja, on sitä silti tärkeää seurata ja edistää”, Jeremi tuumii.
Vankilamaailma on monella tapaa uniikki työskentely-ympäristö kliinishallinnollista työtä tekevälle lääkärille.
“Vankiväestölle on kumuloitunut monia sairauksia ja ongelmat ovat vyyhtiytyneet yhteen. Vankiterveydenhuollossa pääsen työskentelemään yhteiskunnallisella näköalapaikalla, jossa näen paitsi kokonaisuuden hallinnollisesta tulokulmasta, myös ruohonjuuritason tilanteen ja yksilön todellisuuden. Se motivoi vaikuttamaan asioihin ja epäkohtiin.”
Työn yleisimmät turhautumiset eivät liity niinkään työtehtäviin tai vaikkapa resurssirajoitteisiin, vaan ihan normaaleihin arkisiin asioihin: ajoittain toimimattomiin järjestelmiin tai työpäivän lukuisiin keskeytyksiin.
“Toisinaan päivän aikana tulee tehtyä paljon asioita lennosta, mutta en välttämättä ehdi edistää suunnittelemiani asioita. Moni varmasti tunnistaa tämän haasteen.”
Jeremi haluaa jatkossakin yhdistää hallinnolliskliinisen ja tutkimustyön sekä alkavat MBA-opinnot. Hänelle on ollut koko ajan tärkeää, että hän on kontaktissa myös potilaiden kanssa. Välillä potilastyötä on enemmän, välillä vähemmän.
“Potilastyössä saan aitoa palautetta kentältä – niin potilailta kuin työntekijöiltäkin. Jos asioita tarkastelee yksinomaan hallinnollisen näkökulman kautta, pöydältä löytyy usein enemmän ongelmia kuin helposti ratkaistavia asioita. Kliininen työ myös ylläpitää osaamista ja työn mielekkyyttä. En halua tehdä päätöksiä norsunluutornista, vaan olla mukana arjessa osana tiimiä ja tarvittaessa kädet savessa.”
Kokopäivätyön rinnalla Jeremi on tehnyt loppusuoralla olevaa väitöstutkimustaan.
“Väitöskirjaprojekti rikastuttaa työtäni, ja tekemäni työ puolestaan antaa näkökulmia tutkimustyöhön. Olen onnekkaassa tilanteessa, sillä tutkimuksen aihe linkittyy työhöni ja molemmat tukevat toisiaan. Jos minulla on raskaampi työviikko, käytän vähemmän aikaa tutkimukseen ja enemmän palautumiseen”, Jeremi toteaa.
Tunneälykkyys ja itsemyötätunto auttavat jaksamaan tiukoissakin paikoissa
Jeremi kuvailee itseään sinnikkääksi, luotettavaksi, joustavaksi ja sensitiiviseksi, ehkä herkäksikin. Yksi häntä eteenpäin ajanut asia ja hyödylliseksi osoittanut taito on tunneälykkyys, joka on ollut joskus myös taakka.
“Nuorempana olin usein tuntosarvet tanassa aistimassa muiden tunteita ja reagoimassa niihin. Nyt osaan paremmin laskea tuntosarvet ja huomioida omankin jaksamiseni. Itsemyötätunnon opettelu tiukkojen tilanteiden äärellä on myös ollut tärkeää.”
Jeremi arvelee läheistensä luonnehtivan häntä samoilla adjektiiveilla kuin hän itsekin kuvailee itseään.
“Temperamenttiseksikin minua saatettaisiin sanoa. Saatan kiihtyä pikaisesti mutta myös rauhoitun nopeasti. Temperamenttisuus ei välttämättä näy ulospäin, vaikka sisällä myllertäisi”, hän lisää.
Arki-Jeremi ei juuri poikkea lääkäri-Jeremistä.
“Molemmat ovat tiukasti yhteydessä toisiinsa. Olen töissä hyvin samanlainen kuin vapaallakin – pakkohan minun on olla, koska olen itseni tärkein tuki, joka varmistaa, että jaksan ja pärjään.”
MBA vastaa osaamisen puutteisiin
Nykyisessä työssään Jeremi havahtui siihen, että työkalupakista puuttuu johtamisen ja liiketalouden työkaluja sekä uusia tulokulmia, jotka auttaisivat häntä suoriutumaan työstään paremmin. Hän mietti, mitä taitoja tarvitsi ja mistä olisi tulevaisuudessa eniten hyötyä. Vaakakupissa painoi myös se, voisiko opinnot suorittaa työn ohessa ja tukisivatko ne työn tekoa.
“Tajusin, että MBA sopisi tarpeisiini parhaiten. Olin kuullut stipendihausta aiemminkin, mutta nyt kun syvennyin MBA-mahdollisuuteen, törmäsin siihen uudelleen. Luin lisää Aalto MBA-ohjelmasta sekä aiempien stipendiaattien kokemuksista. Lisäksi luin lääkärien kokemuksia MBA- ja EMBA-opintojen yhdistämisestä työhön”, Jeremi kertoo.
Hän pohti vaihtoehtona sitä, että jatkaisi yksinomaan terveydenhuollon erikoislääkärin erikoistumisopinnoillaan ja saisi sieltä uusia näkökulmia.
“Varmasti saisinkin, mutta tässä kohta uraani olen tajunnut, että tarvitsen osaamista ja tulokulmia myös terveydenhuollon ulkopuolelta. Oma ajattelu on vaarassa kaventua, kun toimii vain tietyllä alalla. Haluan avartaa ymmärrystäni ja haastaa ajatuksiani. Siihen uskon erityisesti Aallon MBA-ohjelman antavan apuja.”
Jeremi kokee saaneensa MBA-stipendin hakuprosessista paljon jo nyt.
“Olen tehnyt paljon itsereflektointia ja katsonut taustapeiliin. Kuten moni muukin, olen kärsinyt ajoittain jonkinlaisesta huijarisyndroomasta ja sokeutunut matkan varrella sille, mitä kaikkea on jo tullut tehtyä ja saavutettua. Hakuprosessi on ollut todella validoiva kokemus, ja olen saanut vahvistusta sille, että osaamiseni on totta ja että olen oikealla tiellä, vaikka polku onkin tuntunut välillä mutkaiselta”, Jeremi sanoo.
MBA-opinnot odottavat tammikuussa
Jeremin MBA-opinnot alkavat vuoden 2024 tammikuussa. Hänellä on opinnoille jo joitain konkreettisia toiveita.
“Haluan lisää työkaluja päätöksenteon tueksi. Odotan saavani viitekehyksiä ja tukea siihen, miten poimia kaikesta saatavilla olevasta lisätiedosta päätöksenteon kannalta olennaisin ja osata soveltaa sitä omaan työhöni. Haluaisin myös kehittyä viestijänä ja oppia, miten puhua monimutkaisista kokonaisuuksista yksinkertaisemmin”, hän jatkaa.
Jeremi toivoo löytävänsä yhtymäpintoja muiden osallistujien kanssa.
“Toivon, että pääsemme keskustelemaan ihan universaaleista johtamiseen liittyvistä arjen kokemuksista, joita olemme kohdanneet. Olisi myös hienoa, jos opintojen aikana rakentuisi yksilötasolla tärkeitä ihmissuhteita, jopa ystävyyksiä. Ylipäätään odotan ihmisten kohtaamista.”
“Opinnot aloittavilla on kaikilla lähtökohtaisesti kokemusta asioista, joihin he voivat oppimaansa peilata. Sitä odotan itsekin. Tähän mennessä olen opiskellut peruskoulusta lähtien tavallaan ilman kokemusta: ensin teoriaa, sitten käytäntöä. Nyt minulla on opintoihin toisenlainen tulokulma, sillä minulla on jo kokemusta, mihin ankkuroida uutta tietoa”, Jeremi jatkaa.
Jeremi iloitsee tilanteesta, jossa hän juuri nyt on elämässään ja urallaan. On paljon asioita, joista hän tuntee kiitollisuutta, ja työn merkityksellisyys motivoi kehittymään. MBA-opintoja hän odottaa hyvillä mielin.
“En varmaankaan poikkea aiemmista stipendiaateista siinä, millaisissa tunnelmissa olen aloittamassa opinnot. Tunnelmat ovat sekoitus innokkuutta ja kauhunsekaista jännitystä. Dominoiva vire on kuitenkin sellainen ‘JES‘!’”, hän nauraa.
Ylimääräistä intoilua ja jännitystä kaitsevat loppuvuoden tutkimus- ja työkuviot. Tavoitteena on saada väitöskirja pakettiin ennen uusien opintojen alkamista. Työn puolella syksyn aikana on useita välietappeja, joihin keskittyä – kuten esimerkiksi ensi vuoden talouden ja toiminnan suunnittelu.
"Ehkä ihan hyvä, että minulla on muuta mielessä ennen aloitusta. Huomioin alkavat opinnot toki esimerkiksi niin, että ensi vuoden aikatauluja suunnitellessani en ahnehdi lautaselleni liikaa. Mukavaa, kun on aikaa orientoitua alkaviin opintoihin”, hän päättää.
